Ku savolaespoeka muailimalle lähti…
Vua, niinhän siinä sitten vuonna kakstuhattakaheksan karkauspäevänä piäsi käämään, että kalakukkoeljoetten kaapunkissa opiskeluita tehny iisalamelaenen viäräleuka otti reppunsa ja matkalaakunsa, ja lentee surrautti Hampurloeseen. Ei suattanna kaavankaan kestee, kun höpöttänyttä vietiin jo tutustumaan mermieskirkkoon. No siitähän se lysti alako, ku se tuo kirkon ilimapiiri toe ja loe sellaesen Suom-kotmaesen lämmön. Ovathan nuo kylillä puhunna, että usseempankin kerran tul sen jäläkeen käytyä, vua tietänekö hyö sitä itekkää oekeesti.
Sitä kun juhannus koetti, niin pitihän sitä viäntäytyä kirkolle juhannuspilleisiin. Ne nämä sen aekaeset vuosvappaaehtooset jakel siellä kutsuja jatkokarkeloehin, siihen alimpaan asuntoon (no ee nyt helevettiin suinkaan, vua siihen rakennuksen alimpaan asuntoon). Sinne tul mäntyä ja sittenpä se muailima sano stop. Se kun oli yks suomalaenen auripauri myöskii sinne raahaotunna kahen auripaurikaverinsa kansa, ja se toenen… Voi hyvät hyssykät, kun se Mustanmeren rannoella äet-Odesan sylleilyssä varttunna naenen oli kaanis. Liekkö joku kuatanna jottae iloliemiä minun suuhun, kun uskalsin alakuhiljaisuuven jäläkeen ruveta lottuuttammaan sen tämän kaanokaesen kansa. Ja eläpä mittään, sissäenen kaaneus se vasta olokii suurta tällä kaanottarella. Mikä lie mielenhäriön pirulaenen sillekkii iskennä kun jatkettiin jutustelua myöhemminkii treffilöesten parissa. Aekamme ku oel hynttyyt yhessä niin sitä sitten kosia pärräytettiin, rinkuloeta vaehettiin ja tulhan tuota lopulta pari mukulaaki russautettua muailimoelle. Kaekki tämä alako mermieskirkolta, ja vaekka välillä käätiinnii isolla kirkolla Suomessa, nyt sitä tuassiisa olla möllötettään Hampurloesessa ja käävään mermieskirkolla – niiku ne kyläläeset tuassiisa huastelloo – usseestikkii.
Nimimerkki: no arvooppa kuka
