Merimieskirkolta on pyydetty apua monenlaisiin tilanteisiin vuorokaudenajasta riippumatta.
Kerran merimiespastori Göran Hellberg kertoi, että hänen puhelimensa oli soinut keskiyöllä. “Olen Infernossa”, puhelimesta kuului. Sitten puhelin klikkasi ja alkoi tuutata tyhjää. Göran funtsasi hetken ja oivalsi sitten katsoa, minkä nimisiä kapakoita Reeperbahnilla oli. Juu, kyllä sieltä löytyi Inferno-niminen paikka. Hän lähti tietenkin pikaisesti autolla liikkelle ja löysi velkaantuneen skönarin (merimiehen), joka oli pelastusta vailla.
Aikanaan merimieskirkolla oli päivystys ja erään kerran päivystäjän puhelin soi jälleen pikkutunneilla. Musiikin ja puheen sorinan seasta (ilmeisesti siis kapakasta) kuului kysymys: ”Kuinka kuuluu toinen säkeistö lauluun Vi gå över daggstäksta bereg, fallera?”
Erään kolmannen kerran – taas yöllä – ovikello soi. Göran meni avaamaan ja pimeydestä käsi työnsi hänelle merimiespallon (eli siis kourallisen rypistyneitä seteleitä)! Setelit ojentanut mies häipyi saman tien takaisin pimeyteen. Pappi kuuli vain sanat: ”Pidä ne, etten menettäisi kaikkea. Tulen sitten huomenna hakemaan.”
Kursiivilisäys on toimituksen tekemä.
