Mä oon ollut työkerhossa siitä lähtien, kun mä oon Hampuriin tullut. Saavuin aikanaan tänne kesäkuun alussa ja kuulin, että suomalainen merimieskirkko ei ole vielä valmis.
Menin sitten ruotsalaiselle kirkolle ja siellä oli jo silloin torstaisin tapaaminen. Meillä oli ennen sellainen erittäin topakka savolainen pomo näissä torstaikokoontumisissa. Tulin siis sinne Ruotsin kirkolle ja siellä askarreltiin yhdessä. Sanoin siellä sitten, etten ole tottunut tällaisen hommaan. “No kyllä sie sitä täällä opit”, tämä savolainen karjas vaan noin. Mä sanoin, että “No joo, mä yritän.”
Kyllä hän sitten myöhemmin tuli kerran ja sanoi, että “Kuule Kerttu, kyllä siun käsistä on tullu niin paljon tänne. Että muistan kun sanoit sillon, ettet osaa mitään.” No enhän mä oikeen osannukkaan, mutta kyllä sitä ajan mittaan on oppinut.
Merimieskirkolla käymisestä tuli siis tapa. Suomalainen merimieskirkko valmistui sitten joulukuussa ja siitä eteenpäin on oltu meidän omalla kirkolla. Merimieskirkko on mulle tärkeä paikka. Mä oon menny naimisiin siellä ja meidän poika on kastettu siellä. Ja hänenkin avioliittonsa on siunattu ja lapset kastettu siellä. Se on mun kotikirkko.
Kerttu Thieme
