Melkein kuin toinen koti

Nainen keittiössä tekemässä munavoita.

Paljon on vettä virrat Elbessä ensimmäisen kerran jälkeen.

Mitä eroa on sadulla ja merimiesjutulla?
Satu alkaa ”Olipa kerran” ja merimiesjuttu ”Kerran, kun oltiin”.

Laivalla töissä ollessani kävi muistaakseni kerran Hampurissa 1984–1985. Kirkon auto haki satamasta ja vei takaisin.
Ensimmäisenä oli papukaija Zeki häkissään kahvilan nurkassa, kynsissään Tupla-patukka, jota nakerteli.

Sitten menikin noin kymmenen vuotta seuraavaan kertaan. Varmaan 1996 syksyllä Bunssi soitti ja kysyi töihin myyjäisiin. Bunssi oli tuttu jo Rotterdamin ajoilta.

Niin sitä lähdettiin ensimmäisen kerran Basaariin töihin, auttelin kakkujen teossa. Tuli muutama kerta myöhemminkin, 16 tai 17 kertaa käytyä, tein henkilökunnalle ruokaa. Usein oli Anitta, Johanna ja Pirjo kavereina.

Kaksi kertaa olin talvella 3 kk:n jakson auttamassa keittiössä, ynnä muissa hommissa.
Saksan kielen taitoni oli olematon, joten pyysin myyjäisten alla foneettisen tekstin aukioloajoista, niin osasin sanoa saksaksi aukioloajat. Ei tarvinnut yhdistää puheluita toimistoon, ja hyvin onnistui.

Nykyään kun käyn Hampurissa, käyn myös aina kirkolla kirjastosta lainaan kirjoja. Ja jos on naisten työkerho, käyn tapaamassa tuttuja, mukava aina nähdä tuttuja ja vaihtaa kuulumisia ja askarrella heidän kanssaan myyjäisiin.

Eeva Gröning