Karkkia, karkkia, lisää karkkia!

Mustavalkoinen kuva, missä pinoihin kasattuja huonekaluja ja patjoja.

Pienille miehille merimieskirkko voi olla aarrearkku….

1960-70 -lukujen taitteessa Hampurin kirkon ”kakaroita” oli oman henkilökunnan perheissä enimmillään 9 alakouluikäistä tai nuorempaa. Lisäksi Norjan pappi asui talossa kahden lapsensa kanssa. Talossa siis sattui ja tapahtui, kun meitä siellä kirmasi erikokoisina ”partioina”.

Sattui kerran myyjäis- (tai jonkun tapahtuman) valmistelujen keskellä, että meitä kaksi seikkailuhaluista pikkupoikaa päätyi alakerran kerhohuoneen kulmaan (huonejako oli kellarikerroksessa suunnilleen sama kuin nyt) ja siellä oli kasa laatikoita peitettynä huovalla. Kaikki peitetty pitää ottaa esiin ja kas kummaa: laatikot olivat karkki- ja leluvarasto lasten ongintapaikkaa varten. Aika lailla päällimmäisestä laatikosta löytyi sitten jellymatoja, kaiken värisiä ja niitä sitten kaksi käsin kumpikin kahmimaan. Miten lie ääni kantautunut muualle, vaikka ihan hissukseen koitettiin olla. Kohta ilmaantui paikalle joku kirkon aikuisista keskeyttäen herkkuhetket. Aika monta matoa ehdimme kuitenkin itsellemme pelastaa.

Jaakko Laasio