Kun ystävä pyysi tuomaan ”muutaman Muumi-pyyhkeen”, tehtävä vaikutti helpolta. Vasta Postin logistiikkakeskuksessa alkoi paljastua, että sanalla ”muutama” voi olla hyvin joustava merkitys
Hampurin merimieskirkko toteuttaa vuosittain huikeat joulumyyjäiset. Myynnissä on joulun alla laajasti kaikkea porkkanalaatikoista ja räsymatoista aina Muumi-pyyhkeisiin. Ja näistä Muumi-pyyhkeistä ajattelinkin kertoa. Niihin minulla on nykyisin eri lailla rakas suhde.
Ilmoittauduin vuonna 2021 vapaaehtoiseksi joulumyyjäisiin. Mukaan oli tulossa toista sataa muutakin ihmistä. Itse olin täällä vaparina ensimmäistä kertaa, monet jo kymmenettä. Arvostan mahdottoman paljon ihmisten valintoja pitää huolta arvokkaista asioista, kuten Merimieskirkon toiminnasta.
Viikkoa ennen lentoni lähtöä sain Hampurista ystävältä viestin, jossa muun tarinoinnin ohessa kysyttiin ”voitko ottaa tullessasi mukaan muutaman Muumi-pyyhkeen?”, johon vastasin enempää miettimättä ”toki, toki!”. Kaukokiidon verkkosivujen slangisanakirjasta löytyy käsite ”kinderkeikka”. Tällä tarkoitetaan yllätyskeikkaa ja tämän käsitteen ymmärrän nyt paremmin.
Kävin lentoa edellisenä päivänä Keravalta Postin logistiikkakeskuksesta hakemassa oman ”Muumipaketin”. En ole varma, miltä Muumimaailman hahmolta näytin saadessani juuri ja juuri autoon mahtuvan pahvilaatikon käsiini. Kotona tavaroita pakkaillessa oli samanaikaisesti sekä huvittunut että epätoivoinen olo. Laitoin illalla Hampuriin kuvan laatikon koosta todeten, että ”yritetään, yritetään”.
Pukersin ja pakersin, ahdoin ja puhisin koko illan ja aamulla lentokentälle lähdin vähän yli 25 kiloa Muumi-pyyhkeitä mukanani. Laukussa oli mukana myös hammasharja, yhdet alushousut, sukat ja lääkkeet. Muuta ei mukaan mahtunut.
Saavuttuani Merimieskirkolle vastaanotto oli kuin olisin tuonut mukanani sydämen potilaalle, joka odotti leikkauspöydällä. Laukut otettiin kantoon ja parin minuutin kuluttua pyyhkeet olivat jo pöydällä myynnissä. Minä istuin kahviossa hyvässä seurassa varsin onnellisena glögin ja joulutortun kanssa katsellen ihmispaljoutta parta vieläkin vähän vipattaen. Siinä olisi Hemulillakin ollut huuli pyöreänä.
Toinen tarina oli se, kun seuraavana päivänä pääsin kymmenen tunnin vuoroon paistamaan muikkuja ja illalla ensimmäisenä saunaan, koska yllättäen meihin ”muikkupoikiin” imeytynyt muikun ja rasvan käry ei kaikkia täysin miellyttänyt. Onneksi olin edellisenä päivän ehtinyt käydä kaupoilla ostamassa muitakin puhtaita vaatteita.
Ehkä ensi syksynä taas Hampuriin myyjäisiin.
Juha Kilpiä
