Kuva: Minna Siikaniva
Pohjoisen alueen suomalaispappina toimii syyskaudella 2024 Reijo Leino. Näin hän kertoo itsestään:
Olen Reijo Leino, syyskuusta vuoden loppuun toimin Hampurissa ulkosuomalaispappina.
Reissustani tulee mukavampi, kun kaveriksi saan ottaa puolisoni Kirsin. Kai se sitten jaettu kokemuskin on kaksinkertainen kokemus? Yhdessä olemme tottuneet asioita jakamaan ja yhteistyössä on meidän voimamme. Tätä kuvaa myös limittäin kulkeneet työuramme:
Varsin pian tutustumisemme jälkeen Kirsi tuli työtoverikseni Pukinmäen koulun tiloihin Helsinkiin vetämään pientä ulkomaalaisopetuksen ryhmää. Pakolaislasten opettajina opimme jotakin uutta kokonaisvaltaisesta työstä, kun saimme tutustua lasten lisäksi myös heidän perheisiinsä. Meille molemmille tuo aika oli melkoista erilaisten kulttuurien kohtaamisen opettelua. Kaiken kaikkiaan rikastuttavaa aikaa, joka edelleen heijastelee elämässämme.
Pääkaupunki sai kuitenkin jäädä, kun siirryimme Kuhmoisten kuntaan Päijälän kylään luokanopettajiksi pieneen kaksiopettajaiseen kyläkouluun. Monet kyläkoulut elivät tuona aikana kohtalon vuosia. Oli pystyttävä perustelemaan niiden olemassaolon oikeutusta ja opetustehtävän lisäksi oli panostettava myös vaikuttamistoimintaan koulun säilymiseksi.
Kahdeksan vuoden kyläkoulukokemuksen jälkeen oli sitten aika siirtyä eteenpäin. Meillä molemmilla oli nuoruudesta lähtien kaihertanut mielissä mahdollisuus lähetystyöstä. Pienen empimisemme jälkeen saimme kutsun Lähetysseuran lähetyskurssille tavoitteena työ Kolumbian luterilaisessa kirkossa. Tätä ennen saimme molemmat pappisvihkimyksemme Tampereella.
Lähetyskurssin jälkeen kielikoulua Costa Ricassa. Kolumbian Bogotassa työn aloittelemista, kunnes aivan vuosituhannen loppumetreillä evakuointi turvallisuustilanteen johdosta Venezuelan tasankoalueelle Barinasiin seurakuntatyöhön. Dengue-kuume sitten meinasi koitua kohtalokkaaksi sairastuttuani siihen toiseen kertaan ja edessä oli evakuointi takaisin kotimaahan Helsinkiin.
Toipumisjakson jälkeen sitten pohdimme työelämän jatkopaikkaa. Molemmat totesimme, että Savon seutu voisi olla meille sovelias työalue, kun meille, positiivisissa mielikuvissamme, savolaiset ovat Suomen latinoita. Kummassakaan ei mielellään vastata kieltävästi, vaan asioihin pyritään etsimään myönteisiä lopputuloksia – vaikka ne eivät sitten aina sellaisina toteutuisikaan.
Koillis-Savossa sain sitten elämäni haasteen, kun kahdeksasta vanhasta seurakunnasta muodostettiin yksi Järvi-Kuopion seurakunta. Kirsi hallintokappalaisena ja minä kirkkoherrana saimme laittaa itsemme likoon uuden rakenteen ja toimintamallien synnyttämiselle yhdessä upean työntekijäjoukon ja aktiivisten seurakuntalaisten kanssa.
Turkulaissyntyisenä palasin sitten eläkepäiviksi Naantalin aurinkoon. Täältä on ollut helppo startata ulkosuomalaistyön erilaisiin tehtäviin Costa Blancalla, Gran Canarialla ja Aurinkorannikolla.
Entisenä kirkkoherrana iloitsen myös siitä, että ulkosuomalaistyössä saan palata taas papin perustyöhön seurakuntaa ja seurakuntalaisia palvelemaan. Nyt lähtövalmistelut alkavat olla kiivaimmillaan ja avoimin mielin suuntaamme kohti Saksaa ja Hampurin merimieskirkkoa.
Jo kielikouluaikoinani Costa Ricassa mieleen piirtyi vahvasti lause: ”a la orden” – palveluksessanne. Tällä asenteella tahdon tehtävääni hoitaa, palvellen seurakuntaa ja sen ihmisiä. Tuon mukanani omat työ- ja elämänkokemukseni ja yhdessä luomme uusia kokemuksia.
Tsemppiä ja siunausta meille jokaiselle omaan elämäntilanteeseemme!
Reijo
