Loppukesästä 2005 eduskunnan puhemies Paavo Lipponen vieraili Hampurin merimieskirkolla ja tutustui kielikoulun toimintaan.
Kiireellä etsittiin jotain oppilasta esittämään korkea-arvoiselle vieraalle jotain suomalaista. Valinta osui minuun ja niinpä esitin jo aikaisemmin harjoittelemani Eino Leinon runon ”Tarhapöllö”:
Tarhapöllö se oksallansa,
oli niin viisas, viisas,
koska hän ei puhunut mitään:
Suomessa sekin jo piisas!
Tarhapöllö se oksallansa
laululintuja kuulee,
makumestari olevansa
laulun maassa luulee.
Ystävät ympäri tarhapöllön
mietteensä somasti sorvaa:
“Koska sulle ei ääntä suotu,
sulla on varmaan korvaa!”
Esityksen jälkeen kaikki pöydän äärellä istuneet vieraat antoivat minulle raikuvat aplodit ja Paavo Lipponen sanoi: ”Olipa se hieno runo. Kiitos paljon!”. Minä en osannut vastata siihen muuta kuin: ”Ole hyvä!”.
