Kun suomalainen laiva jäi Wismarin satamassa ilman toimivaa lämpökattilaa, apu löytyi Merimieskirkon kautta – saunan lauteilta sataman portille ja aina konehuoneeseen asti. Tämä muisto kertoo, mitä merimieskirkon työ parhaimmillaan on: käytännön apua silloin, kun sitä eniten tarvitaan.
Kerran minulle soitti Wismarin satamassa olevan suomalaisen laivan kippari ja pyysi apua. Laivan lämpökattilan poltin oli vaurioitunut, ja uusi tarvittiin nopeasti. Kippari antoi minulle laitteen merkin ja tyyppinumeron.
Kiersin useita lämmityslaitteita myyviä liikkeitä, mutta sopivaa poltinta ei löytynyt. Silloin muistin, että olin eräänä maanantaina miesten saunassa jutellut saksalaisen miehen kanssa, joka kertoi omistavansa lämmityslaitteita korjaavan yrityksen. Sattumalta oli jälleen maanantai. Menin illalla saunaan ja tapasin siellä juuri tämän miehen. Kerroin hänelle tilanteesta, ja hän lupasi ottaa selvää asiasta. Jo seuraavana päivänä hän soitti ja kertoi löytäneensä oikeanlaisen polttimen.
Ilmoitin laivalle, että asia oli hoidossa, ja lupasin tuoda laitteen Wismariin heti seuraavana päivänä.
Saapuessani Wismarin satamaan portit olivat kiinni, ja porttivahti kysyi, mitä haluan. Kerroin olevani Suomen Merimieskirkolta ja tulossa suomalaiselle laivalle. Hän vastasi, ettei voisi päästää minua alueelle ilman ennakkotietoa tulostani. Näytin hänelle poltinlaitteen ja sanoin, että laiva tarvitsi sen välittömästi. Porttivahti mietti hetken ja soitti jonnekin. Lopulta paikalle tuli mies, joka tarkasti minut ja saattoi laivalle – vanhan DDR-järjestelmän mukaisesti.
Laivalla minut otettiin ystävällisesti vastaan, ja töihin ryhdyttiin heti. Konemestari oli iäkäs ja sairaaloinen eikä pystynyt asentamaan poltinta itse, ja suurin osa miehistöstä oli kaupungilla. Niinpä minun oli käärittävä hihat ja ryhdyttävä toimeen.
Poistimme vanhan polttimen ja asensimme uuden tilalle. Kun käynnistimme lämpökattilan, se ei kuitenkaan lähtenyt toimimaan. Hetken selvittelyn jälkeen pyysin sähkömittauslaitteen, ja kävi ilmi, ettei polttimeen tulevassa kaapelissa ollut virtaa. Konemestari muisti ottaneensa sähkön pois päältä aiemmin. Kun virta kytkettiin takaisin, poltin käynnistyi heti ja kattila alkoi lämmittää.
Kippari ja konemestari kiittivät kovasti, ja kiitokseksi sain vielä konjakkipullon.
Myöhemmin, laivan käydessä Hampurin satamassa, muistelimme kipparin ja miehistön kanssa tätä poltinjupakkaa.
Tämä tarina osoittaa, että Merimieskirkko on todellinen monitoimikirkko.
