Tammikuussa 1918 Toivo Waltari julkaisi kirjan ”Merimieskirkon alttarit”, jossa hän kertoo merimieslähetysten toiminnasta ensimmäisen maailmansodan aikana.
Ensimmäinen niistä kontinentin satamista, joihin Suomen merimieslähetys on lähetysaseman perustanut, on Hampuri. Siellä aloitettiin työmme vuonna 1901, ja ovat siellä toimineet pastorit Waltari, Pfaler, Nyberg, Salminen, Sjöblom ja Kaitila.
Se että pappimme siellä ovat paljon vaihdelleet, liene johtunut niistä erittäin vaikeista olosuhteista, joissa siellä on toimittava. Laivakäynnit ovat vaikeita laajan sataman vuoksi. Boardinghuone- ja kapakkaelämä on muualla tuntematonta.
Siveettömyys rehoittaa valtioimenaan merimieskortteleissa, ja suurella röyhkeydellä tahtovat kapakan isännät merimiehiämme ja heidän siellä ansaitsemiaan varoja omaksi hyötyomaisuudeekseen. Näin ollen ovat he olleet pitkin matkaa merimiespappiemme verivihollisia ja koettaneet estää heidän työtänsä minkä voineet.
Jumala on kuitenkin runsaasti siunannut lähetystyötämme. Esimerkiksi vuonna 1913 pidettiin siellä noin 260 jumalanpalvelusta. Osanottajien luku oli noin 9,000. Lukusalissa kävijöiden määrä oli 16,000 ja opittujen sairaiden luku 518. Merimiehille toimitettiin noin 2,700 kirjettä, ja työ näytti kukoistavalta.
Heti sodan alkaessa siirtyi merimiespastorimme A. Kaitila kotimaahan. Sen sijaan jäi maallikkotyöntekijämme J. Fjästöin jälelle. Ja sikäli kuin olosuhteet ovat sallineet, on hän koettanut jatkaa työtä. Erittäin tarpeellista ja siunauksellista on hänen toimintansa näinä aikoina ollut.
Sotavankeina Hampurissa ja eri sotavankileireissä on ollut arviolta 300 suomalaista merimiestä. Sitä paitse on Itämeren satamissa ollut n. 150 suomalaista. Heidän keskuudessaan on saarnaajamme työskennellyt.
Olemme ilolla todenneet, että saarnaaja Fjästöin on koko sodan ajan saanut olla vapaalla jalalla ja hoitaa merimiehiämme hartaustilaisuuksiin. Niitä on pidetty kahdesti viikossa. Niin painostavissa oloissa kuin sotavangit elävät on tällaisilla hartaustilaisuuksilla ollut suunnattomasti suuri merkitys.
Aluksi pidettiin kokoukset ruotsalaisessa Gustaf Adolfin kirkossa, mutta sittemmin muutettiin ne saarnaaja Fjästöinin yksityiseen asuntoon yhteyteen. ”Siunausta ovat monet kokouksienne olleet”, kirjoittaa hän.
Vaivalloisen ja suuren työn on saarnaajamme suorittanut välittäessään sotavankeina olevien merimiestemme kirjeenvaihtoa kotimaahan. Kirjeiden luku nousee kaikesta päättäen useisiin satoihin. Kaikki suomenkieliset kirjeet on hänen sensuurin vaatimuksesta täytynyt kääntää ruotsiksi.
Sitäpaitsi on saarnaajamme käynyt tervehtimässä sotavankeina olevia merimiehiämme. Usein hän ollut tilaisuudessa pitämään heille hartaustilaisuuksiakin.
Vuosikertomuksessa 1916 sanotaan:
”Sotavankeina olevien merimiestemme keskuudessa on ollut paljon sairautta ja puutettakin. 102 suomalaisen sairaan luona on lähettimme käynyt. Muutamien sairaus on päättynyt kuolemaan. Neljä kansalaistamme on Hampurissa nykyään mielisairaana.
Itsekin on saarnaajamme ollut sairaana ja sairautta on hänen perheessäänkin ollut. Jumala on häntä ihmeellisesti tukenut ja auttanut tukalissa ja vaikeissa oloissa.
Toivomme sitä, että saarnaajamme on näinä sodan raskaina aikoina saanut merimiehiämme mantereessa palvella. Toivomme, että aika on heillekin valkeneva ja että lähetyksemme Hampurin suuressa satamassa on pääsevä ennen pitkää kulkemaan rauhallisista kaaria.
