Kyllä merenkulkija keinot keksii.
Taannoin Hampurissa kävi eräs suomalainen alus, joka liikennöi säännöllisesti reittiä tänne. Olin kevään aikana käynyt laivalla useita kertoja vierailulla, mutta lastausajat olivat yleensä niin lyhyitä, ettei miehistö ehtinyt käydä kaupungilla.
Eräänä maanantaina laivan yliperämies kuitenkin soitti ja kertoi heidän saapuvan torstaina Hampuriin. Tällä kertaa alus jäisi satamaan yöksi.
”Olisikohan mitään mahdollisuutta päästä kaupungille vähän tuulettumaan?” hän kysyi. Vastasin, että totta kai järjestyy, ja varasin torstai-illan kalenteristani miehistön kuljettamiseen.
Torstaina iltapäivällä soitin laivalle viiden aikoihin ja kysyin, mikä on suunnitelma ja moneltako tulisin hakemaan porukan. Sain iloisesti yllättyneen vastauksen: ”Täällä ollaan jo kaupungilla terassilla. Tule moikkaamaan, saat toimia kaupunkioppaana.”
Ihmettelin hieman, mutta lähdin heidän antamaansa osoitteeseen. Siellähän miehet istuivat hyväntuulisina kesästä nauttien.
Ensimmäiseksi kysyin, miten he olivat päässeet kaupunkiin ja moneltako haluaisivat paluukyydin laivalle. Vastaus oli vieläkin yllättävämpi.
”Ei tarvitse huolehtia kyydeistä, meillä on oma vene.”
Sitten he osoittivat viereiseen kanaaliin. Siellä oli laivan pintapelastusvene siististi pyörälukolla kiinni laiturissa
Kävi ilmi, että vahtimies oli ennen vuoronsa alkua kuljettanut porukan joen yli kaupungille. Hän palasi itse laivalle vahtiin ja lupasi tulla hakemaan juhlaväen takaisin yön päätteeksi.
Näin myös tapahtui. Ilta kului Hampurissa, ja kun kotiinlähdön aika koitti miehet soittivat vahtimiehelle, että nyt voisi tulla noutamaan. Tarjouduin vielä viemään heidät autolla takaisin laivalle, mutta sain vastaukseksi: ”Sä olet tehnyt meidän avuksi jo niin paljon.”
Niinpä vahtimies saapui vuoronsa päätyttyä Landungsbrückenille veneellä keskellä yötä. kaikki saatiin turvallisesti kyytiin, ja matka takaisin laivalle alkoi. Aamulla soitin vielä varmistaakseni, että kukaan ei ollut yön aikana päätynyt Elbeen. Kaikki oli kunnossa.
Hauskaa oli kuulemma ollut, eikä jokeen ollut pudonnut kukaan. Se lienee onnistuneen merimiesillan tärkein mittari. 😄
