Tseki-juttuja riittää, mutta laitetaan tarjolle vielä yksi.
1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun vakikävijöitä kirkolla olivat iso-Mikko ja Harri. Eivät ihan kloppeja enää kumpikaan. Mikko oli meret seilannut ja Harri monenlaista touhunnut.
Tseki oli silloin vielä lentokykyinen ja sai takasalissa (joka oli tuolloin ennen remonttia kahvilana) lentää, kunhan ovet ja ikkunat olivat kiinni. Tovin pyrähdeltyään se istahti mielellään Mikon olkapäälle tarkkaillen siitä ympäristöään ja jutellen omiaan.
Molemmat herrat olivat sille kovin tuttuja, joten se ei mitenkään reagoinut Harrin kohti tuleviin askeliin. Lintu istui Mikon olkapäällä pää selkäpuolella ja pyrstöpuoli sopivasti auki olevan paidan rintataskun yläpuolella. Sen oli Harrikin huomannut ja lähestyi takaapäin lintua keksipalan kanssa. Oli varmaan kerran jos toisenkin sille syötävää antanut ja huomannut edeltävien suupalojen pyrkivän peräpäästä ulos sitä mukaa kuin suusta uutta meni sisään.
Jotenkin Mikko kuitenkin jekun huomasi ja kääntyi äkisti niin, että lintu lehahti säkättäen ilmaan. Siinä säästyivät niin Mikon kädessä olleet tupakat kuin sytkärikin ”tuoreelta leimalta”. Harri mukamas nyreissään siirtyi kahvikupillista noutamaan.
Jaakko Laasio
