Ennen älypuhelimia ja navigaattoreita matkailijan tärkein apuväline oli hyvä muisti – tai ainakin oikea muistiinpano. Joskus yksi väärin ymmärretty sana riitti tekemään leirintäalueen löytämisestä melkoisen salapoliisitehtävän.
Kesällä kirkolle eräänä päivänä tupsahti pöyristynyt pariskunta. He valittivat, etteivät löydä leirintäalueelle, minne olivat jättäneet matkailuautonsa. Tuohon aikaan Hampurissa oli kaksi leirintäaluetta, yksi Harburgissa Etelä-Elben rannalla, toinen Kieler Strassen varrella. Kysyessäni näkymiä paikasta, minne he olivat autonsa jättäneet, mikään ei kertonut kummastakaan leirintäalueesta. Kysyin heiltä, olivatko he kirjoittaneet paikan osoitteen muistiin. Olivat kyllä, viereisen ravintolan nimen. Ja näyttäessään sitä kaupungilla muutamalle kysymälleen, eivät ymmärtäneet kielitaidottomina heidän selostustaan. Pyysin nähtäväkseni heidän merkintänsä:
Holsten Bier! Kerroin heille tekstin olevan paikallisen oluen mainoksen. Näitä lienee Hampurissa tuhansia! Mietin hetken heidän paikan kuvaustaan. Sitten pyysin kollegaani, kesälomittajaa viemään heitä kirkon bussilla Altonasta alkavaa Elbchausseeta pitkin Wedelin suuntaan. Kolmen vartin päästä hän palasi kertoen arvailuni osuneen nappiin. Matkailijoiden auto seistä jökötti Jenisparkissa!
Hannu Laasio
