Johannes Kunila, merimiespastori Hampurissa 1922-1931, vieraili vanhassa kotikaupungissaan 1938.
Meitä oli kolmisenkymmentä matkustajaa saattajinemme Helsingin Katajanokan laivalaiturilla. Juuri laivan irtautuessa laiturista rupesi satamaan ja kiihtyvät tuulenpuuskat näkyivät tekevän levottomiksi eräät matkustajat, ia saattajat päivittelivät lähtevien uhkaavaa kovaa matka-onnea.
Sunnuntaina, jonka jouduimme merellä viettämään, pyysin aterian loppuessa, että ne matkustajista, jotka haluaisivat olla saapuvilla jumalanpalveluksessamme, jäisivät ruokasaliin. Voitte käsittää iloni ja vastuuntuntoni, kun jokainen matkustaja jäi paikalleen istumaan. Ja että sanaa kuunneltiin sitten todella ilolla ja kätkettiin sydämiin, sitä vakuuttivat monet sydämelliset kädenpuristukset ja kirjeet, joita jälkeen päin sain.
Kun matkustajille pidetty hartaushetki oli päättynyt, kokoontui ”Balticin” päällystö ja miehistö ynnä palveluskunta laivan ruokasaliin juhla-asussa. Hartaana kaikui helluntaivirsi ja vakavina kuunneltiin sanaa Jumalan Hengen voimasta ja työstä.
Suomalainen merimiespappi on onnellisessa asemassa siinä suhteessa, että kauppalaivastomme isännistö ja päällystö suhtautuvat niin lämpimästi merimieslähetyksemme työhön. Siitä seuraa, että merimiespappi tuntee olevansa laivoilla kuin kotonaan niin miehistön kuin päällystön parissa.
Hampurissa vietin monia miellyttäviä hetkiä laivain päällystön ja miehistön parissa joko laivalla tahi lähetyksessä yhteisissä toverijuhlissa taikka retkeilyllä.
Paljon muutoksia oli Hampurin yleisessä elämänkulussa tapahtunut viimeisinä poissaoloni vuosina. Muutamat Hampurin silloisesta suomalaisten kantajoukosta olivat saaneet ijäisyyskutsun. Eräitä uusia suomalaisia oli ilmestynyt tilalle. Heistä erikoisesti mainittakoon pääkonsulin rva Gyllenbögel ja tohtorinna Simonis, jotka ovat tehneet uhrautuvaa työtä merimiestemme parhaaksi.
Sankarityönä pidän suomalaisen laivalinjan avaamista Hampuriin. Se on vaatinut konsuli Antti Vihurilta sekä suomalaista sisua että suuria aineellisia uhrauksia. Kun k.o. valtaus tietää tuntuvaa kansantaloudellista voittoa maallemme, niin on todella syytä iloita tästä ”Vihmi-linjasta”.
Suomalaisen laivaliikenteen vilkastumisesta Hampuriin ynnä muihin Saksan satamiin seuraa itsestään, että kodikkaan merimieslähetyskirkkomme on saatava jälleen vakinainen merimiespappi. Siinä toivossa elävät erikoisesti Hampurin ja Berliinin pienet suomalaiset siirtokunnat.
Ennen kotimaahan paluuta vietin pari päivää Berliinissä. Lähettiläämme, ministeri Vuorimaa, oli kutsunut suomalaiset jumalanpalvaellukseen Suomen lähetystöön ja hartaustilaisuuden päätyttyä kaikki läsnäolijat kotiinsa kahville. Berliinissä oleskelevat taiteilijamme rikastuttivat arvokkaalla tavalla yhdessäoloamme. Monet sanoivat: ”Jospa meillä olisi useammin tällaisia tilaisuuksia. Me kaipaamme omaa suomalaista jumalanpalvelusta ja sielunhoitajaa.”
Nämä sanat ovat usein kaikuneet sielussani ja vieneet minut Herran eteen esirukouksissa muistamaan Hampurin ja Berliinin suomalaisia.
Joh. Kunila
Artikkeli julkaistu Merimiehen Ystävässä N:o 4/1939. Kuvassa Hampurin merimieskirkon lukusali.
