Pipipipi pipipi pipipi…. aaa, herätyskello soi
ja samalla kuulen Michelinkirkon kellot doing doing… kello on siis puoli jotakin… puoli 11! Tässähän on hyvin aikaa keittää kahvit ja katsoa, josko joku kämppis olisi herännyt ennen työvuoron alkua.
”Huomenta!”
”No hyvää huomenta! Siellä on kahvia sullekin, ota vaan!”
Olihan siellä kaverit jo ylhäällä ja ihanaa, valmista kahvia! Kiitos! Otan mielelläni! Taidan juoda kahvini tänään parvekkeella.
Aamupala, rupattelu, eväät ja töihin. Asuintornista on kätevä livahtaa kirkolle hommiin. Kun työt alkaa 12:30, voi matkaan lähteä 12:28 ja hyvin ehtii, ehkä jopa 12:29! Eikä edes kastu matkalla Hampurin vaihtelevassa säässä, kun pääsee sisäkautta!
Työvuoron alkaessa ei koskaan tiedä, mitä päivä tuo tullessaan ja se luo oman, kiehtovan säväyksen merimieskirkon hommissa. Ensin kalenteri auki ja tsekkaus, mitä onkaan tänään tehtävälistassa. Ovet aukeavat asiakkaille pääsääntöisesti klo 14, mutta yleensä paikalla on jo jokunen työkerholainen tai muu, riippuen päivästä.
Huoneen siivous, puhelin soi, asiakkaita tulee, sauna päälle, lisää asiakkaita, tauko, kaupan täyttöä, kysymyksiin vastailua…missä Tseki? Se papukaija? Entä onko vapaita huoneita? Missä kirkkosali, entä vessa? Entä pullat? Leivotteko itse?
Säpinää! Yleensä koko päivän, mutta toki joskus on hiljaisempaakin.
Oho! Kello on jo vaille kahdeksan ja iltahommat pakettiin. Ovi lukkoon ja vapaille viimeistään klo 20.30. Siispä takaisin kotiin ja tästäpä onkin iltapalan jälkeen helppo lähteä Hampurin yöhön… jos siltä tuntuu. Tai sitten voi jäädä vain soffalle ja kerrata päivän tapahtumat kämppisten kanssa. Doing doing doing soivat Michelin kellot taas, aa kello on varttia vaille jotakin, varttia vaille kaksitoista, no unille tänään… vai… tapahtuiskohan siellä Elben varrella tänään jotain…?
Nim. Vuosivapaaehtoinen vuosien takaa
