Hampurin merimieskirkko oli keitaani koronan takia sulkeutuneessa ja hiljentyneessä kaupungissa.
Kokoontumisrajoitukset toki koskivat kirkkoakin. Silti ovet aukenivat koputtajalle tarvittaessa, vaikka kirkko joutuikin olemaan poikkeustilanteen takia virallisesti kiinni.
Kun teleoperaattorin hidas prosessi ei toimittanut kotiin tarvittavia kiinteitä internetyhteyksiä vastaavalla nopeudella, jolla saksalainen byrokratia pakotti yhtäkkiä ja yllättäen etäopintoihin, ja sekä suomalaisesta että saksalaisesta kännykkäliittymästä oli (normaalioloihin ylimitoitetut) datapaketit jo kulutettu ennätysvauhtia loppuun, apu löytyi Ditmar-Koel-Strasse 6:sta.
Abstand halten, Hygiene-maßnahmen beachten ja Alltagsmaske tragen* (AHA-Formel) huomioitiin toki tämänkin avunannon toteutuksessa, ja koronalta suojauduttiin ja suojattiin muita. Koronatalven lukuisia päiviä istuin näin ollen muun muassa kerhotilan pienissä pöydissä, etäyhteyden päässä toisten kanssaopiskelijoideni tavoin, Zoom-/Teams-luentoja kuuntelemassa. Kevätauringon varovaisesti lämmittäessä saattoi satunnaisesti opiskelupaikka löytyä ulkoilmasta, kuitenkin kirkon WiFin kantamasta. Ulkoilmassa saattoi toisinaan onni potkaista ja kuulla päiväsoitot St. Michaelin tornista…Luentotaukoja odotellessa tuntui hyvältä tietää, että kirkon keittiössä odotti takuuvarmasti termarissa kuumaa kahvia, ja saksankielisten luentojen vastapainoksi ehkä kuuluisi muutama ystävällinen sana suomeksi kahvin oheen.
Merimieskirkolla lähimmäisenrakkaus pukeutuu sangen käytännöllisiin työhaalareihin. Se tulee vastaan avautuvana ovena silloin kun joku oven takana pyytää apua. Se tuoksuu nääntynyttä virvoittamaan keitetyltä kunnolliselta kahvilta. Se on paikalla läsnäolijana ja kuuntelijana, kun vastaan tulee oman elämänsä meriä seilaava ja arjen käänteiden näivettämä merimies /muu kulkija.
*Pidä etäisyyttä, noudata hygieniatoimia ja käytä suojamaskia
Kursiivilla kirjoitettu on toimituksen lisäys
