Kirkolla asui ennen kunnianarvoisa papukaijaherra nimeltä Tseki.
Nuorempana Tseki tavattiin päästää häkistään jaloittelemaan, yleensä aamupäivällä talon ollessa vielä kiinni. Tseki ei yleensä lähtenyt sen kauemmas vaan kiipeili häkkinsä ulkopuolella ja välillä istui häkin päällä huutelemassa (ruoka, ruokaa).
Kerran tällaisena aamupäivänä tulin keittiöstä kahvioon ja mitä kummaa, kahvion viherkasvi oli kynitty ja lattialla ja lehtihyllyn päällä oli kasa oksia. Hetken jo mietin mielessäni, että mikä ihme sen oli tullut, kunnes kukkapurkin takaa ilmestyi pieni vihreä pää, joka ilmoitti terävästi ”Tseki hyvä papukaija”.
Tsekin häkki oli ollut sopivan lähellä lehtihyllyä, jotta Tseki oli päiväkävelyllään päässyt sen päälle ja päättänyt harventaa lehtihyllyn päällä ollutta viherkasvia. Liekö tuo häirinnyt herran maisemaa.
