Olin kiinteistöassistenttina Hampurissa merimieskirkolla 1980-luvun lopulla.
Puhelin soi merimieskirkolla lauantai-iltana. ”Hei tuu hakee mut täältä. En löydä hotellille ja bussiakaan ei näy missään. Piti olla odottamassa tässä.”
Minä kysymään soittajalta, että missä hänen pitäisi olla ja minne hän on menossa. Kyseessä oli ryhmämatkalainen, joka oli eksynyt omille teilleen, sillä seurauksella, että toiset olivat lähteneet jo jatkamaan bussimatkaa etelän suuntaan.
Kysyin häneltä, missä hän on nyt. Minkä nimisellä kadulla hän on. ”Oota vähän, tässä kyltissä lukee Einbahnstrasse”. Oikea kadunnimikin löytyi kyllä ja hain hänet merimieskirkolle miettimään pohtimaan matkan jatkotoimia. Passi ja lompakko olivat tallessa, joten saattelin hänet junalle. Onnellinen päätös tälle seikkailulle.
